Petos

Nykyään mietin yhä useammin, miksi ihmiset ovat parisuhteessa jos eivät pysty olemaan uskollisia?Tuntuu jotenkin, että yhä useampi pettää puolisoaan. Miksi lupautua sitten olemaan yhden ihmisen rinnalla jos siihen ei kykene? Okei onhan se iha kiva olla turvallisessa parisuhteessa, aina on se joku jonka kainaloon turvallisesti palata ja sitte saa vaihtelua ku käy testaamassa vierasta lihaa. Ei se ole parisuhteen idea! Vai elänkö pilvilinnoissa?

Itse ollen ollut kaksi kertaa tilanteessa kun mies on hetkellisesti unohtanut, että hänellä on tyttöystävä. Illan vieton jälkeen saankin kuulla, että mies onkin parisuhteessa. Mikä hauskinta, he eivät halunneetkaan vain käydä vieraissa vaan enemmänkin keskittyivät tyttöystävänsä ja parisuhteensa haukkumiseen ja uskottelemaan rakkauttaan minulle. Mikä on tilanne tällä hetkellä?! Kummatkin miehet, jotka unohtivat hetkellisesti olevansa parisuhteessa ovat "onnellisesti" vielä yhdessä naisensa kanssa. Nainen joko ei tiedä minusta tai minä suostuin kaunnistelemaan tilannetta. Teinkö väärin? Olisiko minun silloisena katkerana sinkku naisena pitäny kertoa totuus heidän naisilleen, että heidän miehensä tekivät aloitteen, halusivat seksiä ja että he haukkuivat sinut mäkättäväksi hirmu liskoksi.

Päätin, etten voita sillä mitään, että pilaan ihmisten parisuhteita. Sitäpaitsi en olisi koskenut mieheen jos olisin tiennyt että hän seurustelee. Vihaan valehtelua ja pettämistä.

Miksi valitan?

Tänään taas tajusin kuinka onnellinen minä olen tai minun tulisi olla. Miksi valitan? Olen onnellisessa parisuhteessa, olen juuri valmistunu lukiosta, minulla on töitä, mukava perhe ja ihanat ystävät sekä olen terve. Mitä varaa minun on kitistä ja valittaa?

Parisuhteeni on kaukosuhde, jota painostaa kaiken lisäksi armeija. Näemme poikaystäväni kanssa keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa kolmen päivän ajan. Välillä itken sitä miksen saa nauttia parisuhteesta niin kuin muut pariskunnat. Olla yhdessä niin kauan kuin huvittaa, ilman että joutuu hyvästelemään toisen juuri kun on tottunut siihen, että saa olla toisen kainalossa. Miksi valitan? Minulla on kumminkin ihana mies, josta olen aina unelmoinut.

Valmistun lukiosta ja minulla on työpaikka. Onnistun kuitenkin itseni polttamaan aina loppuun. Kitisen, etten jaksa ja elämä on liian rankkaa. Miksi? Minun tulisi olla vain tyytyväinen siihen, että minulla on töitä ja olen valmistunut kolmessa vuodessa lukiosta. Moni kavereistani puolestaan valittaa siitä, ettei heillä ole töitä, minun tulisi olla siis tyytyväinen.

Perhe ja ystäväni ovat aina olleet tukenani. Perhe elämämme keskittyy kuitenkin veljiimme ja jääkiekkoon. Meillä ei ole suurta varallisuutta, jonka vuoksi kaikki lapset saisivat harrastaa mitä mieli tekee, joten perheemme varallisuus on keskittynyt urheilija lupaukseemme. Aika ja rahat menevät hänelle. En ole vihainen siksi veljelleni vaan, koska hän ei osaa arvostaa vanhempiemme uhrautumista hänen vuokseen.

Ystävät ovat tärkeitä minulle, mutta välillä tuntuu etten osaa auttaa heitä. Haluisin antaa puolet onnestani mitä olen saanut elämäni aikana parhaalle ystvälleni. Jos kenelläkään voi olla huono tuuri niin hänellä. Miksi yhden ihmisen täytyy kärsiä niin paljon? ja toiset saavat sen sijaan nauttia kaikista elämän iloista.

Olen aina ollut terve. Sen sijaan tuntuu, että uhmaan terveyttäni omille tyhmillä teoillani, kuten päihteillä. Miksi ihminen ei osaa arvostaa sitä että on syntynyt terveenä? Vaan uhmaa terveyttänsä pilaamalla keuhkonsa tupakoimalla ja syömällä kaikkea paskaa. Toisaalla ihmiset kuolevat nälkään toisaalla taas ylen syöntiin.

Miksi emme vaan voi arvostaa elämäämme?