perjantai 11. toukokuuta 2012

Miksi valitan?

Tänään taas tajusin kuinka onnellinen minä olen tai minun tulisi olla. Miksi valitan? Olen onnellisessa parisuhteessa, olen juuri valmistunu lukiosta, minulla on töitä, mukava perhe ja ihanat ystävät sekä olen terve. Mitä varaa minun on kitistä ja valittaa?

Parisuhteeni on kaukosuhde, jota painostaa kaiken lisäksi armeija. Näemme poikaystäväni kanssa keskimäärin kaksi kertaa kuukaudessa kolmen päivän ajan. Välillä itken sitä miksen saa nauttia parisuhteesta niin kuin muut pariskunnat. Olla yhdessä niin kauan kuin huvittaa, ilman että joutuu hyvästelemään toisen juuri kun on tottunut siihen, että saa olla toisen kainalossa. Miksi valitan? Minulla on kumminkin ihana mies, josta olen aina unelmoinut.

Valmistun lukiosta ja minulla on työpaikka. Onnistun kuitenkin itseni polttamaan aina loppuun. Kitisen, etten jaksa ja elämä on liian rankkaa. Miksi? Minun tulisi olla vain tyytyväinen siihen, että minulla on töitä ja olen valmistunut kolmessa vuodessa lukiosta. Moni kavereistani puolestaan valittaa siitä, ettei heillä ole töitä, minun tulisi olla siis tyytyväinen.

Perhe ja ystäväni ovat aina olleet tukenani. Perhe elämämme keskittyy kuitenkin veljiimme ja jääkiekkoon. Meillä ei ole suurta varallisuutta, jonka vuoksi kaikki lapset saisivat harrastaa mitä mieli tekee, joten perheemme varallisuus on keskittynyt urheilija lupaukseemme. Aika ja rahat menevät hänelle. En ole vihainen siksi veljelleni vaan, koska hän ei osaa arvostaa vanhempiemme uhrautumista hänen vuokseen.

Ystävät ovat tärkeitä minulle, mutta välillä tuntuu etten osaa auttaa heitä. Haluisin antaa puolet onnestani mitä olen saanut elämäni aikana parhaalle ystvälleni. Jos kenelläkään voi olla huono tuuri niin hänellä. Miksi yhden ihmisen täytyy kärsiä niin paljon? ja toiset saavat sen sijaan nauttia kaikista elämän iloista.

Olen aina ollut terve. Sen sijaan tuntuu, että uhmaan terveyttäni omille tyhmillä teoillani, kuten päihteillä. Miksi ihminen ei osaa arvostaa sitä että on syntynyt terveenä? Vaan uhmaa terveyttänsä pilaamalla keuhkonsa tupakoimalla ja syömällä kaikkea paskaa. Toisaalla ihmiset kuolevat nälkään toisaalla taas ylen syöntiin.

Miksi emme vaan voi arvostaa elämäämme?

2 kommenttia:

  1. Nykyinen kulttuuri on sellainen, ettei koskaan saisi olla tyytyväinen. Jos kerrot, että olet onnellinen ihmiset tulevat kummeksimaan, että miten nyt noin, kun ei sulla ole sitä tai tota.

    Toisaalta kirjoitit monesti, miksi et tekisi toisin. Niin miksi? Ehkä sun pitäisi miettiä sitä vastausta, mutta jos et mitään saa vastaukseksi, niin päätä vaan olevasi onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vastaus löytyy juuri kulttuuristamme. Meidän täytyy aina valittaa ja jos joskus kertookin vain kuinka ihanaa ja onnelista elämä on ihmiset luulevat sinun kerskuvan ja olevan ylimielinen.

      Olen monesti saanut kummastuneita katseita kun kävelen kadulla hymyillen. Pitääkö meidän vain keskittyä elämän ankeuteen ja olla hiljaa onnestamme?

      Poista